Oli ihana aamu. Aurinko paistaa, linnut laulavat ja minun on hyvä olla. Aamutee ei yleensä ole niin herkullista kuin tänään, eikä mikään olisi voinut olla kauniimpaa kuin aamutupakan savu parvekkeellani. Nälkä, jota en tunne, kaunistaa kaiken. Eikä minun ole pakko syödä yhtään enempää kuin haluan.
Eilenkin oli hyvä päivä. Sain yhden kurssin harjoitustyön valmiiksi, mutten voinut palauttaa sitä, sillä opettaja ei ollut paikalla. Hyvä niin, sillä stressasin kovin oikean käteni verestäviä rystysiä. Ei sillä, että yliopistossa enää opettajia kiinnostaisi opiskelijoidensa yksityiselämä, mutten silti halua esitellä heille itseäni sellaisena kuin olen. Hei, olen Therru, toista vuotta yliopistossa ja mulla on syömishäiriö. Ei, se ei kuulu heille. Ei, vaikkei heitä kiinnostakaan.
Eilinen oli siitäkin harvinainen päivä, että söin täsmälleen suunnitelmani mukaan muuten, paitsi jätin iltapalan pois. Ihanan kevyt olo, vaikka olenkin näin iso. Ja Nuppu, oma rakas Nuppuni, laittoi eilen viestiä. Hän saa aina minut hymyilemään ja tekee sen pienen läpättävän tunteen vatsaan ja rintalastan alle. Siinä on kyllä herttainen tyttö.
Tästäkin päivästä tulee hyvä. Teen siitä hyvän. Aion nauttia keveydestä, tuulesta ja niistä pienistä pysähtyneistä hetkistä, jotka joskus hipaisevat todellisuutta.
Oikein mukavaa päivää teillekin, rakkaat lukijani. <3
