Voi luoja! Therru on ollut taas toimelias. Hyvällä vai huonolla tavalla, pikku ystäväiseni, sitä ei varmaan osaa sanoa kukaan.

Eilen vietimme kaverini synttäreitä. Ohjelmassa oli aloittelu yhden kämpilla ja sitten baarikierros. Therru joi tapansa mukaan aivan liikaa, mutta tapansa mukaan myös pysyi tolpillaan ja pysty tanssimaan loppuun asti. Mukana olivat suunnilleen kaikki kaverit, jotka olen maininnut tässä blogissa, ja enemmänkin. Alkuunsa kaikki meni hyvin.

Tai ehkä se meni hyvin loppuun asti. Erinäisten sattumusten jälkeen saatoin viimeiset kaverit kyyteihinsä. Menin yöpaikan sijaan takaisin paikkaan, jossa oli sateenkaaribileet. En tosissaan ollut kyllä naisseuraa vailla, halusin vain tanssia heidän kanssaan. Aluksi tanssin yhden syötävän suloisen tytön kanssa. Kun hän lähti, sain nopeasti naisen. Myöhemmin kävi ilmi, että hän on minua 17 vuotta vanhempi. Ei hän kyllä vaikuttanut niin vanhalta, mutta uskoin kyllä, kun hän kertoi..

Tanssimme siihen asti, kun paikka meni kiinni ja suuntasimme taksijonoon. Jono oli infernaalisen pitkä. Lupasin odottaa sen naisen kanssa. Itselläni oli sovittu yöpaikka sadan metrin päässä taksitolpalta. Hän sai kuitenkin suostuteltua minut mukaansa. Hän lupasi, ettei hänen luonaan tarvitse esittää mitään, mitä ei ole. Ei meidän tarvitse tehdä mitään. Että Therru saa kyllä nukkua ihan rauhassa, jos tahtoo.

Lähdin sitten. Hän asui eri paikkakunnalla. Taksi sinne ei ollut halpa. Samaan autoon tuli kuitenkin limainen keski-ikäinen mies, joka oli menossa vähän kauemmas samaan suuntaan. Hän maksoi kaiken, ja oli kyllä syytäkin. Seuralaiseni nimittäin istui edessä ja minä sen niljakkaan miehen kanssa takana. Mies kyllä tiesi, ettemme ole kiinnostuneita hänestä, mutta hän kähmi minua niin törkeällä tavalla, ettei hyvä tosikaan! Se oli ehkä elämäni pisin taksimatka.

En ole ennen ollut naisen kanssa sängyssä. Ei se ollut outoa, vaan oikeastaan kaunista, vaikka humala olikin vähän turhan tuhti. Nukahdin turvallisin mielin hänen kainaloonsa. Mun oli hyvä olla.

Mutta oli siinä miettimistä aamulla herätessäni, että missä olen, kenen kanssa ja mitä oikein on tapahtunut. Hellittelimme kuitenkin aamulla vielä ennen kuin lähdin kotiin. Bussi meni onneksi ihan läheltä.

En kadu, en ole vihainen, surullinen tai pettynyt. Olen hämmentynyt.

Hän sanoi jotakin kaunista minulle. Tunsin itseni nimittäin hirvittävän lihavaksi, ja sitä todella olenkin nyt. Olin kumartunut eteenpäin. Hän silitti selkääni ja kuiskasi "pieni luurankotyttö".

Pieni luurankotyttö.