perjantai 27. elokuuta 2010

Ensi viikolla muutan omaan kotiin, heti alkuviikosta pääsen pois täältä. Pääsen uuteen kaupunkiin (pienempään tosin), enkä tunne sieltä ketään! Olen käynyt koko kaupungissa kolme kertaa hyvin pikaisesti. Nyt on kauheasti kaikkea tekemistä, enkä millään ehdi kaikkea. Heti kun saan hankittua netin uuteen pesääni, lupaan kirjoitella useammin! Kaipaan tätä, mutten vain käy kovin usein koneella nykyisin. Kun saan sen netin omaan läppäriini, tilanne on toinen.

Äiti on ihan vihainen ja väittää, että olen laihtunut. Ja paskan marjat! Olen lihonut. Vaaka sanoo niin, ja nyt on kyllä myönnettävä, että indikaattorishortsitkin ovat jääneet pieniksi.

Mutta pian, oi ihanan pian, olen omassa pesässäni ja uusi elämä koittaa!

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Minulla on maailman suloisin kummityttö! <3 Se on sellainen pieni, näin pieni. Ristiäiset olivat eilen. Tuossa olikin se iloinen uutinen. Nyt niihin muihin. Minä lihon lihomistani, mutta minkäs teet. Onhan se käsittämätöntä, että lihon täkaista tahtia, vaikka teen fyysistä työtä. Okei, liikunta kuluttaa, mutta valvominen stimuloi ruokahalua. +-0 Elämä alkaa tuntua välillä melkein entiseltä, ei niin tyhjältä enää. Ristiäisiä edeltävänä yönä en ehtinyt nukkua sekuntiakaan, en edes käynyt sägyssä. Askartelin ristiäiskarkit ja muuta tärkeää. Eilen illalla tuli jo itku aivan mitättömästä syystä. Väsymys oli käsinkosketeltavaa. En muista, koska olisin viimeksi nukkunut tarpeeksi, en varmaan koskaan. Odotan vain muuttoa. Ei ole asuntoakaan, ja koulu alkaa reilun kahden viikon pästä toisessa kaupungissa. Odotan sitä elämää. Siitä tulee elämää. Minun ei ole mikään pakko syödä. Ajatelkaa, saan valita nälkäeuforian, numerot, väsymyksestä unenomaisen arjen. Aion silti olla maltillinen, ettei mene liian överiksi. Haluan jaksaa koulun. Haluan valmistua.


En edes taistele lihomista vastaan. Syön itse asiassa tarkoituksella liikaa. Haluan rajun muutoksen. Odotan muutosta ja uutta mahdollisuutta täydellisyyteen.

maanantai 9. elokuuta 2010

Mundus absurdus, mieletön maailma

-muuta ei voi nyt sanoa. Takana on absurdi viikonloppu. Perjantaina olin treffeilla baarissa tapaamani pojan kanssa. Ilta päättyi siihen, että naimme. Tässä ehtikin tulla melkein kahden vuoden selibaatti.

Lauantaina olin ryyppäämässä kavereideni kanssa. Ensin käven kuitenkin panemassa tuota poikaa, sanokaamme häntä vaikka H:ksi. Kavereiden kanssa siis joimme, polttelimme pilveä ja tupakoimme. Ja sitten tapasimme H:n, jolla oli meille lisää viinaa. Tilanne oli tässä vaiheessa jo lähes käsittämätön. Minä nuolen E:tä ja H:ta, H nuolee R:ää ja Yksi on selvin päin. Lopulta E voi niin pahoin, että makaa vain kadulla ja oksentaa holtittomasti. Poliisi olisi vienyt hänet putkaan, muttemme antaneet. Ainoa vaihtoehto oli raahautua H:n kämppään, joka oli ihan lähellä. Melkein kannoimme E:n.

Kämpällä pesimme E:n ja hänen vaattensa, tähtäsimme ämpäriä oksennuksen alle, juotimme vettä hänelle, lainasimme H:lta puhtaita vaatteita ja sijoitimme sänkyyn. Melkein soitimme ambulanssinkin, kun tyttö oli niin pahassa kunnossa. Hengitti liian nopeasti ja katkonaisesti, ei reagoinut puheeseen, oli lähes tajuton ja tärisi. Nukuttuaan E oli jo parempi, melkein oma rasittava itsensä.

H oli erittäin humalassa. Nuolimme aika paljon. R sai patjan lattialle ja nukahti. Selvin päin oleva makasi sohvalla. H vei minut vessaan ja pani minua siellä. Jälkeenpäin kaverit olivat vähän pahoillaan tapahtumien kulusta. Suojellakseen vielä vähän sekaista Therrua se selvin päin oleva ehdotti, että lähtisimme hänen kämppäänsä, ja menimmekin.

Ja sunnuntana kävin apteekista hakemassa elämäni ensimmäisen jälkiehkäisyn. Olen kerran kolme vuotta sitten tullut raskaaksi, ja se riitti. Apteekista menin H:lle, ja panimme koko illan. H:n kunniaksi sanottakoon se, että viimeisellä kerralla minun ei tarvinnut enää feikata. Se siis oli oikeasti ihan kivaa. Olin vähän pelästynyt omasta reaktiostani.

Tämän kaiken jälkeen tunnen itseni pahaksi ihmiseksi. H haluaisi vannoa ikuista rakkautta, mutta minäpä en halua sitä. En halua hänestä kai enää muuta kuin maallista hyötyä ja hyvää seksiä, mutta eihän sellaista voi kenellekään sanoa!

Kaiken kukkuraksi painoni on noussut. Lihasmassan kasvua enimmäkseen, sillä mitat eivät ole juuri muuttuneet ja kuntoni on kasvanut. En kuitenkaan halua itseeni mitään enempää vaan kaikkea vähemmän!

En minä halunnut elämääni holtitonta seksiä, räkäkännejä tai enempää lihaksia.