Ei pidä valittaa kun on itse aiheuttanut.

Tuuli puhaltaa kuivia lehtiä hiuksiini ja jalkojen alla asfaltti on mustaa kuin noki. Syysilma täyttää keuhkot eikä kukaan enää laske tikkejä vaatteideni alla. Vain Tammi huokaa, se tietää jotain. Ei kaikkea, ei kukaan tiedä. Terapeutti tietää eniten, kaiken, mitä osaan kertoa. On paljon sellaista, mikä ei taivu sanoiksi, eti suostu tulemaan kerrotuksi edes kuiskaten.

Rappukäytävään jää veriset jäljet kun astelen lanssiin ja asunto näyttää teurastamolta. Aamulla joudun jälleen ilmoittamaan, etten pääse töihin tänään, sillä olen tipassa sairaalassa. Lopulta vuoto tyrehtyy eikä jalkaa tarvitse leikata ja minä pääsen kotiin pesemään lattioita. Aika on pysähtynyt, tulevaisuus kuollut ja minä haukon happea viimeisillä voimillani. Joku päivä tämä kaikki on ohi.