torstai 17. maaliskuuta 2016

Ikaros

Tänäänkin olen kiitollinen pilvistä, vaikka ne vähän tiputtelevatkin vettä taas uudelle tukalleni. Kevätaurinko on auringoista julmin, sen valo on terävää ja hyökkäävää, ja vaikka se saa talvitakin tuntumaan tukalalta, se ei lämmitä tarpeeksi, että uskaltaisin kaivaa nahkatakin esiin.
 
Välillä jännittää ja ahdistaa, mutta enimmäkseen olen hyvilläni siitä, että pääsen pian takaisin töihin. Pitkä sairausloma ja melkein heti perään alkanut talviloma ovat pehmentäneet minua liikaa, tehneet minusta entistäkin löysemmän muttei yhtään vähemmän väsynyttä. On jotenkin rauhoittavaa päästä taas kiinni normaaliin elämään, portaisiin, rasitusvammoihin ja proteiinijauheisiin, vaikka ne maistuvatkin kamalalta.
 
Terveyskeskuksessa on taas harjoittelija molemmilla kerroilla, eikä särmätön omahoitajani oikein tiedä, mitä minulle pitäisi tehdä. Annan sen jäädä siihen uskoon, että nämä kaikki ovat pintanaarmuja, vaikkei se pidä paikkaansa. Olen vain saanut teipattua ne niin umpeen, että syvyyttä on mahdoton arvioida. Se yrittää vähän kysellä jotain, mutta tyypilliseen tapaani annan sille vain yksisanaisia vastauksia, jos niitäkään. Se on taas odottanut jotain totaalista henkistä strippausta. Turhaan. Naurahdan mielessäni vetäessäni toppia pään yli. Nännit ovat kuin pienet punaiset helmet paidan alla, ja se on laittanut haavalaput niin, että ne menevät ryppyyn niiden päällä. Harjoittelija on vaiti, mutta olen varma, että se avaa sanallisen arkkunsa heti, kun olen sulkenut oven perässäni.
 
Kun kerron psykalle kummitytöstä ja siitä, mitä olemme tehneet yhdessä ja kuinka sillä oli miljoona ja yksi vesirokkonyppyä rasvattavaksi ennen nukkumaanmenoa, psyka huokaa syvään. Voi kun hoivaisit itseäsikin noin, olisit hellä ja arvostaisit. Se ei taaskaan päästä minua helpolla, ja olen aika tolaltani lähtiessäni. Se on taas varannut minulle lääkäriajan "diagnoosin tarkentamista varten". Viimeisen, ennen kuin tuo lääkäri lopettaa. Tiedän, mitä ne tarjoavat sieltä, ja mieli tekee valehdella itsensä ulos siitä tilanteesta. En ole varma, olisiko se uskomattoman typerää vai aivan loistokas ratkaisu.