Olen palannut isovanhempien mökiltä, keskeltä metsää, raudanmakuista kaivovettä, hikeä ja sudenkorentoja. Käsissä on hento rusketus työhanskan rajalta suuren T-paidan hihaan asti. Tämä on vahvin rusketukseni ikinä, ja ah niin tyylikäs. Kuumuus on ollut lähes sietämätöntä, joten hyttysten ja paarmojenkin uhalla olen hakannut halkoja, sahannut puita ja kuorinut seipäitä vähissä vaatteissa. Alkuviikon selkä- ja käsilihasten rauhoittava lihaskipu on mennyt, päivästä toiseen kestänyt sahaaminen, halkojen hakkaus ja risujen pilkkominen on tehnyt tehtävänsä.
Välillä minä laskin kirveen alas ja jäin hetkeksi tuijottelemaan mäkimeiramin kukissa tanssahtelevia tuhansia kimalaisia. Voi että minä pidän niistä! Päivittäisillä kierroksillani poimin veden varaan joutuneita pörriäisiä sadevesiämpäreistä ja nostin auringon lämmittämälle pihakalliolle kuivumaan. Toisilla tauoilla kävin nyhtämässä mesiangervoa lieassa ympyrää jyystävälle vuohelle - kuinka äkäinen otus se onkaan! Jos uskalsin lähestyä tuota tuhkanharmaata parrakasta neitiä ilman herkkuja, se uhitteli sarvet tanassa, uskallakin tulla lähemmäs! Ja kerran jouduin tömistelemään norsunjaloillani pihassa, kun pienen pieni kyy otti aurinkoa talon seinustalla. Ei se minua häirinnyt, mutta pelkäsin koiran kiinnostuvan liikaa.
Iltaisin pihassa näkyi pieniä valoja, kuin sitruunankeltaisia diodeja kasteisella nurmella. Tuvan pihassa on kaikkina kesinä ollut paljon kiiltomatoja, ja toivon, etteivät ne ikinä katoa sieltä. Kun kukkien loisto peittyy illan hämärään, alkaa pihassa aivan toinen, hieman aavemainen näytelmä. Kiiltomatojen valo ei riitä valaisemaan taivasta, mutta jos aivan tarkkaan katsoo, saattaa nähdä pieniä lepakoita kiitämässä kallioiden yllä.
Kesän ensimmäiset mustikat on poimittu äidille, kirsikat kummitytölle (ja vähän minä maistelin niitä itsekin. Kirsikka on aivan parasta, mitä puussa voi kasvaa), kesän viimeinen huoleton viikko on mennyt ja viimeiset piilotupakat poltettu.
Kotiin palatessani käteni olivat mustikan värjäämät, vaatteet haisivat metsältä ja hieltä ja aamuinen vaa'alla käynti sai minut taas itkemään. Se kaikki on taas tältä kesältä ohi ja jäljelle jäi puolityhjä jääkaappi, otsan takana tykyttävä päänsärky ja sängyn alta kuiskiva vaaka.
