Kauhea viikko takana! Neljä tenttiä, joista ehkä yhdestä pääsen läpi. Inhoan itseäni. Nukkua en ole ehtinyt paljon paskaakaan. Olenkin käynyt pari kertaa ainejärjestön sohvalla sammumassa, kun kotona se ei vain onnistu. Tahattomia nukahtamisia on tullut liikaa. Nyt ehtisin nukkua, mutta mitä teen. No en ainakaan nuku. Yöllä taas irkkasin liian pitkään, ja aamulla nousin ajoissa, kun P kysyi, voisiko tänään tulla kylään. Ja tietenkin  voi!

Olen elänyt tämän viikon lähinnä pipareilla. Ei ole pää toiminut, kun olen käynyt kaupassa. Tiistaina päätin, että ostan jotain kunnon ruokaa. Ostin pipareita. Keskiviikkona otin kaverini L:n (poika) kauppaan mukaan, hän auttoi minua tekemään kauppalistankin, että tulee fiksua ruokaa. No, ostin pipareita ja energiajuomaa sekä pakastepasteijoita, jotka olen syönyt jäisinä. Eilen EN ostanut pipareita, mutta tänään ostin taas.

Olen vain ollut liian väsynyt. P on läksyttänyt minua siitä. Ja torstaina, kun pyörimme yliopiston aulassa, muutama poika ja Therru, ja mietimme, pitäisikö sitä vallan mennä syömään, P sanoi minulle, että syön aivan liian vähän. Siis mitä?! Ei hän voi siit' mitään tietää! Täällä on ollut niin kylmä, että vaatettakin on ollut niin paljon, että näytän tavallistakin norsummalta. Tänäänkin hän vähän kyseli, syönkö koskaan kunnolla.

Yksi poika kysyi minulta kerran suoraan, onko minulla syömishäiriö. Tunnustin. Hän sanoi epäilleensä sitä jo syyskuusta asti. Puhun kuulemma ruuasta melkein kuin muutkin, mutta jotain outoa siinä kuitenkin on. Hän oli tarkkaillut minua. Eikä minua edes haittaa, että hän tietää. Hän onkin ainoa tässä kaupungissa, joka tietää. Hän on uskomattoman älykäs, aivan omaa luokkaansa, ja erittäin luotettava. Ja sitäpaitsi hän paljasti oman salaisuutensa minulle.


Ahdistaa taas joulu.