Kuinka tämän kaiken voisi unohtaa? Eihän voi parantua, jos muistaa! Pystyn ainakin ajoittain syömään kuen muutkin. Se ei silti muuta ajatusmaailmaani. En pysty syömään vailla inhoa ja ahdistusta.
En osaa unohtaa.
En osaa parantua.
En muista, millaista on tunteä hyvää oloa syömisestä ja siitä, kun keho saa ravintoa. Sen minä olen unohtanut. On niin kauan siitä, kun olin lapsi. Ja haluaisin vieläkin olla. En osaa, en pysty.
Olenko minä tuomittu elämään tätä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti