Taukoa, taukoa, taukoa. Enkä ple edes tehnyt mitään! Pari kertaa viikossa käyn veljen kanssa lenkillä. On ihan täys työ pysyä hyväkuntoisen pitkän miehen tahdissa. Mutta kyllä kannattaa. Jonakin päivänä vielä juoksen yhtä lujaa, yhtä pitkälle.

Pelkään ruokaa ja pelkään itseäni. Pelkään elämää.

Ensi yönä lähden E:n kanssa Tallinnaan. Olemme hotellissa yötä. Tarkoitus on syödä aivan mielettömästi suklaata. Sitten laihdutan lauantain, sununtaina on taas kahdet sukujuhlat. Maanantaista alkaen Halla on taas niin kiltti tyttö, joka ei syö, ei nuku. Niin kiltti että! Jos nyt olen syönyt joka päivä, toisinaan 300 ja toisinaan yli tuhatkin kaloria, niin maksan sen takaisin korkojen kanssa. Minulla ei ole vaihtoehtoja.

Ne odottavat minulta niin paljon. Maltillisemmat odottavat, että minusta tulee äidinkielen opettaja, jotkut veikkaavat, että fysiikan ja kemian. Toiset odottavat minusta niiden tutkijaa. Äidin mielestä menen hukkaan opettajana. Hän odottaa minusta huippututkijaa. Mitä jos en pystykään täyttämään niiden odotuksia.

Kyllä minä pystyn.