Veri valuu ämpäriin, jossa on mittaviivat. Se ei tyrehdy vaikka painan, ja siihen mennessä kun ambulanssi tulee, olen menettänyt litran verta. On vähän huono olo, mutta pääsen kävellen lanssiin. Saan painesiteen joka tuntuu pahalta jalassa mutta vuoto tyrehtyy sen avulla jossain vaiheessa. Ensiavussa ne ovat tylyjä ja kuulen hoitajien puhuvan rumasti therrusta, siitä viiltelijästä. Lääkäri ei kysy mitään ja puuduttaa päin vittua niin että meinaan oksentaa kivusta kun se ompelee. Lopulta kotiudun keskellä yötä muutamaa tikkiä rikkaampana ja olen niin väsynyt etten jaksa käydä edes tupakalla ennen nukkumaanmenoa.

Makaan sängyssä viikon, en jaksa käydä edes kaupassa vaikka ruoka loppuu. Äiti käy kerran kaupassa minulle kun sanon etten pysty. Terapiassa käyn ja kerran terveyskeskuksessa hakemassa muutaman tikin. Lääkäri ei sano sanaakaan minulle eikä edes katso minua, se vain ompelee hiljaisuudessa ja lähtee ovi paukahtaen pois. Hoitaja sen sijaan kyselee ja soittaa puhelun, jonka seurauksena akuuttipsykiatria soittaa kahtena päivänä ja hoitajat käyvät kotonani kerran ja soittavat toisena päivänä. Lääkäriaikaani aikaistetaan ja se on tänään. Onneksi videovastaanottona, niin se ei voi tehdä sitä saatanan äm ykköstä.

Huomenna töihin kaikkine viiltelyhaavoineni hymyilemään ja olemaan reipas.