Alku

Kuten huomaatte, päätin purkaa tuntojani uuteen blogiini.

Elän hiljattain diagnosoidun syömishäiriöni kanssa arkea, joka ei ole niin hienoa kuin asiaan vihkiytymätön voisi kuvitella. Mieleni on tavallaan jakautunut; siellä on minä, joka haluaa elää hyvää elämää, syödä hyvin ja olla sinut itsensä kanssa. Mutta siellä on myös minä, joka kieltää ruuan ja syömisen, pitää väkisin valveilla ja pakottaa jatkamaan silloinkin, kun voimat ovat loppuneet. Se vahva minä.

Tiedän olevani normaalipainoinen (taas), ja silti (siksi) olen läski. Jokainen lisää tullut gramma on puhdasta, vihaista, lämmintä läskiä. Mun on päästävä eroon tästä hirveästä lihasta! Mitä enemmän syön ruuan sijasta itseäni, sitä paremmalta tuntuu.

Tervetuloa matkalleni, jonka päässä odottaa täydellisyys.