tiistai 16. marraskuuta 2010

Kymmenys kymmenykseltä vaaka antaa periksi. 2,3 kg lähtenyt viikonlopun jälkeen. Nesteitähän se vain on, mutta ihan sama, mitä lähtee. Kunhan lähtee. En millään ehdi pudottaa vielä paria kiloa ennen torstai-iltaa. Edes niitä nesteitä.

Tämänpäiväinen kalorisaldo pyörii siinä alle kahdessasadassa. Vain nesteitä. Ostin itselleni glögitiivistettä herkuksi, mutten edes tunne tarvetta herkutella. Valmiissa juomassa olisi 50 kcal, eli voisin lasillisen juoda tänään. Ei vain tee kauheasti mieli. Tai äsh, tekee, muttei ole vaikea kieltäytyä. Pelkään, että homma lähtee lapasesta, jos aloitan. Kaikki on pilalla, jos juon koko pullon ennen torstaita. Silloin en varmasti laihdu, vaan lihon.

Miten minusta on tullut tällainen. En tiedä. Osaanhan minä haaveilla, mutta tarvitseeko minun pelätä itseäni. Tarvitseeko minun punnita itseni monta kertaa päivässä. Tarvitseeko minun tehdä ruokaostokseni energiaminimin periaatteella maun sijaan. Tarvitseeko minun palella aina ja olla väsynyt.

Tarvitsee. Minun on pakko.

1 kommentti:

  1. Ei ole pakko.

    Kukaan ei rakasta sua sen enempää vaikka laihtuisit. Et edes sinä.

    Usko pois.

    Voimia.

    VastaaPoista