Lyhyt hehkutus. Eilen oli kirjoituskurssin tekstien palautuspäivä. Edellinen yö olikin mennyt aika rattoisasti niiden tekstien parissa. En ollut kovin tyytyväinen tuotoksiini. Olin aivan varma, että oli ymmärtänyt tehtävänannot väärin ja tehnyt vääränlaisia tekstejä. Olin kauhuissani ja jännittynyt.

Tänään oli henkilökohtainen palautekeskustelu teksteistäni opettajan kanssa. Sitä ennen oli matematiikan koe, johon en ollut valmistautunut riittävästi. En kuitenkaan jännittänyt koetta, vaan tätä palautekeskustelua. Koe meni miten meni, aika huonosti kai. Siinä välissä istuin parilla luennolla ja suuntasin kohti paikkaa, jossa kohtaan opettajan.

Tärisin jännityksestä. Jos kaikki olikin väärin. Opettaja tuli ystävällisesti hymyillen ja johdatti meille varattuun tilaan. Hänellä oli kädessään tekstini tulostettuna. Yritin hymyillä. Istuin takki päällä ja tunsin itseni hölmöksi. Jännitin vähän loppuun asti. Keskustelu kesti reilu puoli tuntia.

Heti ensimmäisessä tekstissä oli pilkkuvirhe. Kauhistuin. Opettaja sanoi, etten saisi vaatia itseltäni liikoja. Se on kuitenkin ainoa virhe niillä kahdellatoista sivulla. Olin ymmärtänyt kaiken oikein. En ole koskaan saanut niin positiivista ja innostavaa palautetta teksteistäni! Opettajan mukaan olen loistava kirjoittaja. Hän pyysi, että julkaisisin kurssilla tekemäni mielipidekirjoituksen sekä ydinvoimaa koskevan kirjoitukseni jossain. Minulle tuli niin hyvä mieli, etten osaa edes kertoa! Kaiken kukkuraksi opettaja pyysi saada käyttää tekstejäni tulevilla kirjoituskursseilla esimerkkiteksteinä - "sillä ne täyttävät tehtävänannon täydellisesti, ovat virheetöntä kieltä ja asiantuntevasti laadittuja". Annoin tietysti luvan.

Muuten ei kaikki olekaan mennyt niin putkeen. Vatsani on turvoksissa ja jumissa. Olo on tahmea. Onneksi leijailen vielä tuon keskustelun vuoksi, niin en ole aivan angst. En ole syönyt aivan hirvittäviä määriä, mutta liikaa kuitenkin. Paino ei ole noussut, muttei liioin laskenutkaan. Nyt olisi viikko aikaa pudottaa pari kiloa, ja olen ensi viikonlopun perheen ja sukulaisten lihotettavana. Ensi viikolla siis nestepaasto. Pakko! Ja muutenkin. En kestä tätä ruhoa! Tahdonvoimani joutuu koetukselle, mutta olen minä selvinnyt pahemmastakin.

Taas on tullut monta uutta lukijaa. Mistä teitä oikein tulee? Mietin, mikä näissä vuodatuksissani on kiinnostavaa. Tervetuloa kuitenkin, yrittäkää tehdä olonne viihtyisäksi.

Therru kiittää ja kuittaa.