On kuuma. Minulla on vanhan villapaidan alla paljon, liikaa, helvetillisesti läskiä. Lämmintä ja löysää, pelottavaa, vihattavaa, hyllyvää läskiä. Piisamilla on ollut minuun erittäin lihottava vaikutus. Hänen kanssaan tulee syötyä miten sattuu. En halua sen jatkuvan, lihomisen siis, mutten osaa lopettaakaan sitä. Kuinka se nyt on niin vaikeaa?
No, tehän tiedätte, että joulu tulee. Tulee vaikkei sitä ehkä aina tahtoisi. Kaikki se ruoka, suklaa, lämpö ja imelyys. Pelottavaa. Kaikki se stressi, paketeista tuleva roska, kuusen varistamat neulaset. Kamalaa. Kaikki se hymyily, iloisuus ja kuulumisten vaihtaminen. Mitä jos joku vuosi en jaksakaan sitä enää? Tästä joulusta aion selvitä kunnialla, mutta joskus se raja tulee väistämättä vastaan. Silloin minä lähden kauas pois, varaan ehkä hotellin ja otan mukaan hyvän kirjan. Yksin tietysti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti