Hampaista, joita joku rakasti

Sieltä se tuli. Ne kauheat sanat. Mä laitan tähän nyt väliaikaisen paikan, ettet enää riko kieltäsi tähän, mutta se on vain lyhytaikainen ratkaisu. Tämä täytyy poistaa. Viikon päästä olen yhtä hammasta köyhempi. Maitohammasta tosin, mutta mitä väliä sillä on, kun ei siihen ole tulossa uutta, ei minkäänlaista. Implantti voisi olla vaihtoehto, mutta se maksaa maltaita. Sille olisi terveydellisetkin perusteet tässä suussa, eikä vain kosmeettiset. Lähteestä riippuen lähtöhinta tuohon olisi 1000-1800 euroa. Voi olla paljon kalliimpikin.  Ei minulla sellaisia rahoja ole. Ei varmaan tule koskaan olemaan.

Ehkä kyse ei ole oikeasti niin vakavasta asiasta. Ehkä vain paisuttelen turhaan sitä mielessäni. Yksi puuttuva hammas, onko niin kamalaa? Mutta kyllä se on. Yksi suuri aukko hammasrivissä, suurempi rasitus valmiiksi heikoille muille hampaille. Tästä se vanheneminen viimeistään alkaa. Alkaa hampaita puuttua. Pian olen varmasti ryppyinen ja kaljukin. Se on nyt vaan pakko myöntää. Niin ja poiston uhka on parilla muullakin hampaalla. Pahimmassa tapauksessa olen jouluna kolmea hammasta köyhempi. Apua!

Mitä niin pahaa olen tehnyt, että ansaitsen tämän? Minulla on ollut alkujaankin heikot ja puutteelliset hampaat. Miksi? Tuntuu niin epäreilulta. Hampaat ovat olleet  yksi niistä harvoista asioista, joita olen fyysisessä itsessäni arvostanut.

Ehkä on aika katsoa siihen pelottavaan peiliinkin. En ehkä hoida hampaitani aivan erinomaisesti, mutta yritän kuitenkin. Olen varmaan kärsinyt jo aika kauan mm. kalkin kalkin ja D-vitamiinin puutteesta, mikä on aivan oma vikani, kun en osaa syödä. Vasta vähän aikaa sitten olen alkanut syödä niitä purkista. Olen syönyt karkkia, juonut energiajuomia, napostellut. Olen oksennellut paljon ja kauan. Nyt on parempi kausi, mutta tehdyt vauriot eivät enää korjaannu.

Olenko tosiaan valmis uhraamaan hampaani ruuan, peilin ja vaa'an pyhälle kolminaisuudelle?