Tuulta ja sadetta toisessa maassa, siellä kaukana, missä E on. Viinaa, olutta, shotteja, viskiä punkkua kukkaa kaikkea sekaisin, rakoille tampatut jalat, värivalot ja revenneet sukkahousut, hameen alta pois työnnettävät kädet, mahaa ja kylkiä tunnustelevat kädet, ne katseet ja kaikki ne ympärillä tamppaavat jalat korkokengissä, saappaissa, lenkkareissa, maihareissa.
Toipumiseen menee vielä aikaa, mutta pian koittaa paluu töihin. Olenkin jo kaivannut sitä, on ollut ikävä synnyinkaupungin yöhön pää selvänä, niihin portaisiin ja kadunkulmiin, joissa aluksi meinasin mennä aina harhaan.
Olisin halunnut antaa Muusalle kauniimman nimen, mutta Muusa tuli ekana mieleen. Jos keksin paremman nimen, vaihdan. Muusa on sanana jotenkin liian pehmeä ja kulmaton ja siksi vähän sopimaton ihmiselle, joka on kaikkea, hymyä ja arvoituksia, tulta ja tappuraa, naurua ja viekottelevia liikkeitä. Olkoon kuitenkin nyt vielä hetken. Olen tosiaan yllättäen miettinyt häntä aika paljon, ehkä vähän liikaa.
Tämä on taas niitä päiviä, että unohdan aamiaisen ja lounaan, päivällinen tuntuu ajatuksena vastenmieliseltä, mutta päätän syödä näkkäriä sulatejuustolla ja suolakurkulla, koska jotain on syötävä. En vain ole vielä saanut kaivettua näkkäripakettia kaapista, koitan lykätä sitä aina hetkellä eteenpäin vaikka tiedän, että se on ennemmin tai myöhemmin edessä ja että se käy hetki hetkeltä vaikeammaksi.
Kuulostaa aika täydelliselta reissulta! Hee voit sitten kasvokkain kertoa kaiken <3
VastaaPoista