Uusi vuosi. En jaksa uskoa, että siitä tulee parempi kuin edellisestä. Tuskin huonompikaan. Kaikki on sitä harmaata mössöä, jossa mikään ei tunnu oikein miltään. Ajatus P:stä tekee maailmastani hetkeksi vaaleanpunaista hattaraa, kouluahdistus värjää sen joskus mustan mustaksi. Samanlaista se silti on kuin aina ennenkin.

Jos saisin sen katkeamaan tulemalla hirmuisen pieneksi.