En ole laihtunut. En kyllä lihonutkaan. Se on jo positiivista. Paitsi nyt on maha niin täynnä, että vaaka näyttäisi irstaita nuumeroita, niin en astu sille. Olimme Piisaamin perheen kanssa syömässä, ja tuli syötyä aika paljon. Ei siellä edes ollut mitään kevyitä vaihtoehtoja. Otin vielä jälkiruuankin. Mukavaa oli kuitenkin,
Ravintolareissun jäljiltä maha pömpöttää, ja nyt vähän ahdistais. Ei se haittaisi, jos Piisami olisi täällä. Silloin voisin miettiä muita juttuja tai käpertyä sen kainaloon, jos liikaa ahdistaa. Mutta Piisami lähti kotiinsa. Se ei kuulunut kummankaan suunnitelmiin. Kai tämä sitten oli ensimmäinen riitamme. Olimme eri mieltä siitä, mitä tänä iltana tehdään, ja hän vain pakkasi tavaransa ja lähti. Nyt on hiljainen koti ja surullinen Therru. En kestä tätä mahaani yksin, tätä läskiä ja löysyyttä.
Toivottavasti minulla on jotain mukavaa kerrottavaa, kun kirjoitan teille (ja itselleni) seuraavan kerran. Toivottavasti seuraava tarinani kertoo, kuinka olen laihtunut ja saanut opintoja edistymään.
Kiitos kommentista♥ Ihan vaan pari sanaa, joilla kuitenki on niin suuri merkitys..
VastaaPoistaMut hei mieti oon ahminu viikon putkee joka päivä! Et tää on oikeesti jo aika kamalaa. Ku must joku kolme päivää putkee on jo ihan maailmanloppu ni tää on yli tuplasti se......
Ikävää, et sullakaan ei mee hyvin, mut muista ettet oo yksin :)
Aaaa voi et ikinä pysty uskoo kuinka paljon toi kommentti piristi mua, loi muhun uskoa ja pudotti tätä taakkaa!! Tuli niin ihana olo ku en ookaan ainoa!!
VastaaPoistaJa joo hei toi ajatuskulkuki on ihan identtinen mulla :D
Tsemppii sulleki, jatka samaan malliin!