Eilen ahmin taas, ja se oli ihan hirveää. Tuli niin paha olo fyysisestikin, etten varmaan syö enää ikinä chilipähkinöitä. Piisami oli nimittäin ostanut niitä taas puoli kiloa. Pitkään vastustin kiusausta, mutta lopulta se joku paha minussa työnsi järjen ja minut pois ja alkoi päättäväisesti kouria chilipähkinöitä suuhun, pureskella niitä ja lopuksi niellä. Se oli täydellistä itsekontrollin puutetta. Kruunasin illan vielä parilla itse tekemälläni sämpylällä. Kyllä, ruoka hallitsee minua, vaikka kuinka yritän kiistää sen.
Tänään vaa'an lukema oli eilisen ahmimisen mukainen, yli kilo oli tullut lisää yhdessä päivässä! Enkä minä tainnut tänään parantaa tilannetta yhtään. Minulla oli jalot suunnitelmat, mutta söin kaksi sämpylää liikaa, ja taas meni yli tuhannen. Olen taas vihainen itselleni. Mutta minä olen aina. Inhoan itseäni.
Samoilla kursseilla (minun sivuaineessani) kanssani on eräs hirmu pikkuinen tyttö (pienellä tarkoitan nyt nimenomaan laihaa), jolla oli tänään juuri sellainen klassinen punaisista puuhelmistä tehty rannekoru. Mietin, onko sillä anoreksia vai voiko se olla puhdasta sattumaa. En tiedä, enkä todella ole menossa kysymään. En ole varmaan ikinä jutellut hänen kanssaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti