Ahdistus valtaa taas tilaa. Eikö se voisi jo mennä pois?
Kelasta ei ole tullut kahdessa viikossa päätöstä opintotuestani. Rahat alkaa olla aika lopussa, ensi viikolla varmaan syödään kynsiä ja poltetaan pelkkää paperia. Koiralle ostan vielä ruokaa ja itselleni yhden askin lempitupakkaani, sitten loppuu rahat. Ihan kokonaan. Säästötililläkään ei ole sentin senttiä enää.
Kaikki tuntuu taas kaatuvan päälle. Läski, rahattomuus, laskut, sosiaalinen elämä, velvollisuudet, ahdistus, opinnot, ahdistus ja kaikki. Ja ahdistus. Maailma on mustan musta, ja minun tekisi taas mieli viiltää. Ehkä Piisami ei huomaisi rantuja nilkassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti