Joulu, ihana kamala sosiaalisen suklainen helvetti. Yksi sellainen taas takana, yksi vähemmän edessä. Joulukiloja tuli melkein kaksi, kiitokset siitä minulle. Normaalipainon alarajaa taas kutitellaan. En halua, en! Ja koska jouluna en saanut tarpeeksi suklaata, niin ostin tänään vielä ison konvehtirasian. Ja melkein söinkin. Piisami auttoi vähän ja muutama on vielä jäljelläkin, mutta silti olen syönyt niitä paljon, paljon, paljon liikaa. Vihaan sitä Therrua, joka seuraa minua vuodesta toiseen.
Vuosi vaihtui puolituhdissa humalassa, maha täynnä sipsejä ja opiskelukavereiden ympäröimänä. Ensimmäinen uusi vuosi kun en olekaan perheeni kanssa. Pikkuveli on nimittäin syntynyt joulukuun viimeisenä. Tänä vuonna jätin synnyinkaupunkiin vain hassunhauskan kortin kirjoitettuna vasemmalla kädellä sekä lupauksen lahjasta, joka ilmestyy kauppoihin helmikuussa.
Vuosi on mennyt. En ole parempi ihminen, en paljonkaan laihempi (pari kiloa, ei edes mainitsemisen arvoista). Tietysti voi taas ajatella, että edessä on taas kokonainen vuosi aikaa tulla paremmaksi.
Ostin kauan himoitsemani pinkin sykemittarin. Se viimeistään kertoi minulle, miten helvetillistä on yrittää kuluttaa kaikki syömänsä paska. Päivässä on rajallisesti tunteja, jolloin liikkua. Lisäksi minulla on hävettävän huono kunto (kai?). Ratkaisu: syö vähemmän, senkin saatanan läski luuseri!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti