Meinasin jo monta kertaa kirjoittaa tänne. En kuitenkaan kirjoittanut, sillä siitä olisi tullut vain lista siitä, mitä olen oksentanut ja miksi. Syy olisi aina ollut sama: koska olen läski ja se ahdistaa. Tai oikeastaan kaikki ahdistaa. Kerronpa kuitenkin, että olen jo sortunut oksentamaan turvaruokiakin. Tuntuu niin turhalta.
Ensi viikolla olisi paluu yhdeksi illaksi vanhalle koululle. En vain kehtaa mennä sinne, en tämän kokoisena. Tänään painondeksi oli 17,75, mutta ahmin kuitenkin, tosin turvaruokia.Vaikka odotan innolla vanhojen tuttujen näkemistä, pelottaa, että ne kysyvät, mitä kuuluu. En halua kertoa mitään. En myöskään halua sanoa, että ihan hyvää, koska se olisi valhe.
Koulu on hoitunut mukavasti vasemmalla kädellä. En käy ollenkaan pääaineeni kursseilla, sillä en pysty. Häpeän liikaa. Se kaikki myös ahdistaa, jatkuva tunne, etten selviä, olen huonoin ja paska ihminen. Ja siellä erityisesti pelkään, että joku kysyy kuulumisia. Usein hävettää niin, että toivoisin maan nielevän.
Tänään kuulin, että Piisamia oli ahdistanut se, kun puhun kuolemasta ja se, etten usko näillä elintavoilla eläväni kauhean vanhaksi. Hän pelkäsi, että sen lisäksi että elän hidasta itsemurhaani myös suunnittelen jotain nopeampaa kuolemaa. Jos hän olisi sanonut aiemmin, olisin voinut helpottaa hänen oloaan kertomalla totuudenmukaisesti, että ei, itsemurha ei ole ajankohtainen kysymys, en minä sellaista aio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti