Siinä maalauksessa horisontit tanssivat

Tänään tein koiran kanssa reilun 40 minuutin "aamu"lenkin. Loppupuoli lenkistä oli jännittävä. Yritin tarkentaa katsettani huojuvaan horisonttiin naulitakseni sen paikoilleen, mutten onnistunut. En saanut tarkennettua katsettani niin kauas ja maisema jatkoi keinumistaan. Tällä kertaa hiki ei ollut kylmää, sillä minun oli kuuma. Katselin sitten tietä edessäni, vaikka sekin tuntui kummallisen epävakaalta. Rappukäytävän portaat olivat aivan tavallisen epämiellyttävät.

Aloitin sunnuntai-maanantaiyönä sadan tunnin paaston. En uskalla julistaa, että onnistun tässä, mutta parhaani teen. Olenhan tehnyt sen ennenkin varsin onnistuneesti. Sallin veden, kahvin ja teen lisäksi pieniä määriä mehua, joitakin hiilihapotettuja juomia sekä sokerittomat kurkkupastilli tarpeen mukaan, kunhan kalorit pysyvät pieninä. Tänään ongelmaksi muodostui kasvisliemi. Tunsin, kuinka kehoni kirkuu suolaa, ruokaa vaikken tunne nälkää, mausteita, jotain muuta kuin teetä, kahvia, vettä. Mietin pitkään, että saako paaston aikana juoda kasvislientä. Lopulta päätin sallia sen, sillä olo paranee suolan myötä ja kasvisliemi on ehkä ainoa järkevä tapa saada sitä nyt. Keitot eivät käy enkä aio syödä suolaa sellaisenaankaan, vaikka sain sunnuntaina isältä vaniljasuolaa (!!).

Valmistin sitten yhdestä kuutiosta ja reilu puolesta litrasta vettä tuota suolaista juomaa. Mukissa lillui rasvaa, vihreänkeltaisiä läikkiä nesteen pinnalla, ne tarttuivat mukin reunoihin kiinni ja kiilsivät ilkeästi. Sain juotua neljä desilitraa tuota rasvapommia. Enempää en vain saa alas, kun mielessä lilluu se rasva, joka tarttuu kitalakeen, valuu mukin laitoja pitkin ja myrkyttää ilmaa. Lasken kuitenkin kokonaisen liemikuution mukaan kalorit. Harmittaa. Olin ajatellut, että jos olen kiltti tyttö, niin saan laittaa illalla teehen hunajaa, mutta nyt joudun miettimään asiaa uudelleen.

Mutta miksi tämä kaikki? A) Synnyinkaupungissa kaikki meni taas aivan vituilleen ja tulin valaana takaisin. B) Perjantaina on hammaslääkäri. Jos oliivisilmäinen täti kysyy, niin haluan voida rehellisesti sanoa, etten ole oksentanut tällä viikolla. Valitettavasti nestepaasto on ainoa varma keino välttää se. Edelliset viikot ovat olleet niin hulvattomia oksennusbileputkia, että nyt on pakko saada se kierre katki. Tai no mikään pakko ole, mutta olisi mukavaa vaihtelua olla välillä oksentelematta. Vaikka se tarkoittaisi syömättä olemista.

Vaikeaa tulee siinä vaiheessa, kun loppuviikosta pitää taas tehdä leipää.