Ei tule mitään. Ei. Ei paastoa. Oksensin sekä turvaruokia että pukluruokia sekaisin. Kuinka inhottavaa. Siis oikeasti, kaurapuuroa ja tomaattikeittoa. Viis siitä, että mukana oli myös maapähkinävoita, siirappia, voita... Ei ollut edes hyvää, ei yhtään. Vihaan itseäni.
Ahdistaa niin paljon, etten osaa kertoa. En halua kuolla mutten halua elääkään. Tämä kaikki on tätä samaa paskaa päivästä viikosta kuukaudesta vuodesta toiseen enkä minä jaksa enää. En koskaan jaksanut.
Jos vaikka huomenna onnistuisin juomaan itseni hengiltä. Vahingossa tietysti.
Me kaikki feilataan joskus, silloin tällöin ja aina^^ Älä piiskaa itseäsi.
VastaaPoistaTuttu tunne tuo, en halua kuolla, en halua elää. Se on kai sitä suurinta väsymystä mitä vain voi olla.
Pidä hauskaa (älä kuole)!
hei kulta,
VastaaPoistayritän jotenkin pysyä hengissä täällä. En tiedä miten paljon tekemistä osastollepääsemättömyydelläni on mammuttipainoni kanssa, eivät nuo spesifioineet miksi en ole niin kovin vakava tapaus. Tuntuu lähinnä että minua rankaistaan siitä että olen ollut puolitoista vuotta hoidossa enkä ole vieläkään parantunut. Oh, the irony.
Pysy hengissä sinäkin jooko. Koitan lähettää täältä kauniita ajatuksia.