sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Eikä me palata koskaan

Olen unohtanut muutamat ateriat vaikkei pitäisi, ihan oikeasti unohtanut. Vastapainoksi olen maistanut pulla- ja kakkutaikinaa, nuollut sähkövatkaimen vispilät, syönyt kermakakkua ja laittanut juustoa näkkärin päälle miettimättä asiaa sen kummemmin.

Olen tanssinut työkavereiden, esimiesten ja monien muiden kanssa, ja olen varma, että koko sali on nähnyt, mitä minulla on hameen alla. Olen keinuttanut lanteita, pyörinyt, pyörinyt pyörinyt monine alushameineni, jättänyt vastaanottamatta monia yhteystietoja ja jättänyt antamatta vielä useampia. Olen saanut suudelmia poskille, kaulaan, pilkullisten sukkahousujen peittämälle jalkapöydälle. Olen tanssinut lattialla ja korokkeella lasinsirujen keskellä. Olen suudellut kaupungin kauneinta naista, tarjonnut hänelle juomaa, olen tanssittanut häntä ja suudellut jälleen, eikä elämä olisi voinut olla täydellisempää, vaikka jalat ovat niin kipeät, että itkettää.

1 kommentti:

  1. Ensimmäinen lause pelästytti mut, hui! Mutta onneksi turhaan^^

    Noi bileet ja toi vapaus joka sulla on ollu niissä kuulostaa mahtavalta, Erityisesti tykkään siitä miten valloitit kaupungin kauneimman naisen : ) go girl go!

    VastaaPoista