Aika multaa muistot, kuten tiedämme. Pienet elämän epämukavuudet, kuten ainainen palelu, se syvältä tuleva kylmyys, joka ei mene pois vaatteilla, on täällä taas. Vaikkei se ole koko ajan päälimmäisenä, se on alati siellä jossain taustalla, eikä katoa minnekään. Vähän kuin perusnälkä. Se kehon oma nälänhuuto, kuin pieni vaikerrus, joka ei vaimene lainkaan. Se ei lähde syömällä tai syömättä jättämisellä. Vaikka ahdan mahaani taas hotelliaamiaista liki neljännesvuosisadan harjoittelun hiomalla taidokkuudella ja jopa nautin siitä (voi luoja kuinka taivaallista, aivan oikeaa ruokaa, leipää ja kaikkea!), vaikka vatsa on täynnä ja kehon akuutit tarpeet tyydytetty, se ainainen ikinälkä ei muutu. Se vaanii taka-alalla kyltymättömänä syvänä tyhjiönä.
Kaikki tämä on niin tuttua, ei ollenkaan uutta. Olen vain ehtinyt unohtaa, millaista se todella on. Kuinka mieli osaakaan kaunistella mennyttä.
Ja kun koittaa päivä, jona päätän olla onnellinen, minä todella olen. Rummutan sormilla rattia ja laulan mukana Rammsteinia. Illalla syön sipsiä ja karkkia, ja silloin se tuntuu hyvältä.
Hei lopeta jooko oikeesti toi. Tässä entinen syömishäiriöinen, oon ollu monta vuotta kuivilla. Nyt mulla meni viime viikolla solisluu itellään, mihinkään törmäämättä, kokonaan katki, ja pelkään hulluna, että mulla on tullut anoreksian takia osteoporoosi. Pahinta siinä ois se, että sitä ei voi parantaa. Ja anoreksiasta pitkittyneenä tulee niin paljon muutakin pysyvää, mitä joudutkin sit kantaan mukana koko elämäs, vaikka joskus lopettaisit. Joten lopeta ennemmin, älä myöhemmin. Oo fiksu. Pls. Voin kertoo, että jos joskus tervehdyt, ja sulla on pysyviä terveyshaittoja, säkin kadut et ikinä annoit syömishäiriölle vallan. Psyykkisesti terveenä tajuu vasta, miten tärkeetä se oma fyysinen terveys ois oikeesti ollut.
VastaaPoistaKiitos kommentista. Tarkoitus olisi lopettaa. Se vaan on niin helvetin vaikeaa. Siksi minä kai käyn tuolla, että ne auttaisivat minua tässä. Vielä ei ole mitään pysyviä terveyshaittoja ilmennyt, ei ole kyllä tutkittukaan, eikä niitä kai tarttisi hankkiakaan. Nyt ei kiinnosta, mutta myöhemmin voi kiinnostaa. Hitaasti mutta epävarmasti.
PoistaHyvä, että on tarkoitus. Oon tosi iloinen sit, _kun_ onnistut! Se on kyllä vaikeampaa kuin mikään muu, itsensä tuhoaminen on niin paljon helpompaa. Rohkeutta ja itsehillintää on äärimmillään just uskaltaa lopettaa anorektinen käytös.
PoistaKiitos.
Poista