Miten kaikki on yhtäkkiä kovin helppoa ja samalla niin helvetin vaikeaa. Tieto ja ymmärrys etääntyvät toisistaan kiihtyvällä tahdilla, eikä niillä yhteistä pintaa ole ollut vuosiin ja taas vuosiin. Tiedän, ettei tämän kuulu mennä näin, mutten vain osaa muutakaan.
Haluan tuntea taas niin kuin ennen. En muista, millaista se on, mutta kirjat kuvaavat sen niin kauniisti, niin väkevästi. Mutta kuka pysäyttäisi tähdenlennon ennen kuin se hiipuu, kuka saisi pääskysen jäämään kylmyyteen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti