Joskus vain odotan, että tämä kaikki olisi jo ohi. Ei se koskaan ole, mutta silti petän itseäni haaveilemalla. Elämä on hyvää, mutta niin kiireistä, että nukkuminen jää useimmiten haaveeksi. Kun muutto on ohi, aion nukkua jalat homeessa koko yön, vaikka selkä kipeytyy niin pitkästä makaamisesta.

Seikkailukaupungissakin tulee ilta, ja kun on aika käpertyä patjalle E:n lattialle eikä nukuta yhtään, tainnutan itseni E:n lääkkeillä. Totaalisen tiedottomuuden katkaisee vasta herätyskello aivan liian aikaisin aamulla. Mun on aika lähteä takaisin omaan elämääni.