Minulla oli siisti juhannus. Ajoin Piisamin pois pesästäni ja pesin ikkunat ja verhot. Vähän muutakin järjestelin, ja siitä tuli oikein hyvä mieli. Luin kavereiden facebook-päivityksiä kokoista, mökeistä, makkaroista ja kaljasta enkä ollut yhtään kateellinen. Minä sain olla yksin kotona ja tehdä jotakin hyödyllistä.
En ole tavannut ketään kavereita, en käynyt missään kauppaa kauempana. Meidän piti nähdä Nupun kanssa tällä viikolla, mutten ole saanut soitettua hänelle. Se on ollut monesti mielessä, mutta puhelimeen tarttuminen on ollut liian vaikeaa. Nyt menee taas monta viikkoa ilman häntä, tuota hilpeää tyttöstä, joka saa mahanpohjan kutiamaan hymyllään.
Paino ei taas ole laskenut pitkään aikaan yhtään. Eikä minulla ole mitään tekosyitä, olen vain syönyt liikaa. Olen kyllä liikkunutkin, mutten näköjään riittävästi. Olen innostunut hyppynarusta, joka on odottanut kauan kaapissa. En minä paljon hypi, mutta päivittäin kuitenkin. Olen myös venytellyt päivittäin, ja se on kivaa kanssa.
Lähden huomenna synnyinkaupunkiin yli kahdeksi pitkäksi viikoksi. Koko muu perhe lähtee matkalle, niin minua tarvitaan hoitamaan koirat ja asunto. Kukaan ei ole vahtimassa, ei rajoittamassa, ei kyselemässä tyhmiä, kun suoritan päivittäisiä, lähes uskonnollisuuteen asti hartaita rituaalejani. Piisami tulee jossain vaiheessa pariksi päiväksi sinne, mutta ehkä minä kestän sen. Olen saanut olla omassa kodissani aivan liian vähän yksin, melkein aina Piisami on roikkunut täällä ja minua on alkanut ahdistaa. Viikon tauon jälkeen ehkä jaksan taas olla kiltti hänelle ja osoittaa, että tykkään hänestä. Vaikka ei äidin koti ole oma koti, ei se korvaa sitä yksinoloa, jota minä olen jäänyt paitsi Piisamin takia.
Aion minä leikkiä sosiaalistakin niiden kahden viikon aikana. Aion tavata ainakin paria vanhaa lukiokaveria, joista toinen on hyvinkin läheinen. Kutsutaan häntä jatkossa vaikka Hopeaksi. Hän on neljänneltä luokalta asti ollut uskollinen ystäväni. Ei yhtä kiihkeä ja jännittävä kuin E, vaan vakaa ja luotettava, juuri sellainen, jolla on hetki aikaa, kun kenelläkään muulla ei ole. Juuri sellainen, jota olen tarvinnut näinä vuosina ja tarvitsen varmasti jatkossakin.
Pitäisi nytkin tehdä jotain muuta kuin roikkua koneella. Pitäisi ulkoiluttaa koira ja lähteä rautatieasemalle hakemaan huomista junalippua. Hiukset ovat vielä märät, joten käytän sitä tekosyynä laiskuuteeni. Vaikka oli minusta jo aikakin käydä täällä, edellisestä kerrasta kuitenkin on jo aikaa. Olen minä lukenut teidän kuulumisianne, vaikken ole kommentoinutkaan.
Voisin käydä tänään ostamassa taas maustettua kivennäisvettä. Jos Piisami ei tee mitään tyhmää (kuten tuo karkkia tai pitsaa), aion olla nestelinjalla loppupäivän. Tekisi aika hyvää.
On kauhean kylmä. Ei sillä, että kuumuudesta pitäisin, vaan minun pienet kukkaseni eivät tykkää tästä kalseasta ja tuulisesta kesästä.
On kauhean kylmä. Ei sillä, että kuumuudesta pitäisin, vaan minun pienet kukkaseni eivät tykkää tästä kalseasta ja tuulisesta kesästä.
