Alamäkeä vain

Taas menee kaikki pieleen. En ymmärrä, miten voin olla tällainen luuseri. Täydellisyys ei siedä minkään laista heikkoutta. Olen syönyt, voi että olen syönyt! Tänään oksensin rajummin kuin aikoihin. Sitä tuli nenästäkin, ja verta.

Tänään oli ystävä luonani kylässä. Hän, jolle joskus kerroin kaiken, mutten enää aikoihin. Nyt hän vain puhui, minua ei huvittanut. En osannut puhua, ei ollut mitään kerrottavaa, ei mitään jaettavaa. En jaksaisi olla ihmisten kanssa. Olen astunut peilin läpi eikä paluuta ole. He eivät näe sinne, eivät pääse sinne. Olen turvassa heiltä, mutten itseltäni. Ja minä itse olen ainoa, joka voi minua vahingoittaa. He eivät voi, sillä olen piilossa peilin takana.

Joskus pelottaakin se. Mieleni on raiteiltaan, myönnän, mutta heillä ei ole aavistustakaan siitä. He eivät näe. Tiedän vielä, kuinka kuuluu käyttäytyä, niin he eivät huomaa. Olen vetäytynyt omaan mieleni maailmaan, ja tämä kaikki tuntuu turhalta ja yhdentekevältä. Hullulta suorastaan.

Eilen äiti itki jälleen sitä tuskaa, jota hänelle tuotan.