En halua vain olla laiha. Haluan olla täydellinen. Ja olen niin kaukana kaikesta. Olen 7 kiloa enemmän kuin vähimmilläni olin. Kaipaan niin talvea, huuruavaa hengitystä, villapaitoja, lumikukkia... Kaipaan niin koulua, jotain pysyvää ja säännöllistä tämän sekavuuden keskelle. Päivät ovat toistensa kopioita ja aika ei kulu. Ja siltikin se kuluu niin, etten loman loputtua ole tehnyt vielä mitään siitä, mitä olisi ollut pakko tehdä, ja uusi pieni kuolema koittaa.
Haluan olla poissa, kaukana täältä, siinä omassa satumaailmassani peilin takana. Peilimaailmako se on?
Mutta kuinka paljon se satuttaakaan läheisiäni. Mitä ikinä teenkin, se satuttaa heitä. Ehkä sisälläni asuu pahuus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti