Nyt on mennyt paremmin syömisten kanssa muuten, mutta tänään otin tapahtumassa karkkeja, kun ilmaiseksi sain. Ja mikäs siinä, jos otinkin, mutta kun minä söin ne! Eilen oli lounaalla pinaattikeittoa. Kotona tein pahaa kasviskeittoa, jota olen syönyt eilen ja tänään. Juonut olen mehua ja vettä. Huomenna aion syödä keittoa ja vihanneksia. Jos pystyn pitään tämän linjan viikonloppuun asti, niin olen tyytyväinen. Viikonloppuna pidän juhlat, jonne tulee toistakymmentä sukulaista. Siellä on pakko syödä kaikkea paskaa.

Ensi viikkokin menee suhteellisen kevyellä linjalla. Toivottavasti.  On jotenkin turvallinen olo, kun on kaikki suunniteltuna. Alustava ateriasuunnitelma komeilee jääkaapin ovessa, vaikkei siellä ole edes mitään herkkuja. Siellä on tasan voita, sinappia ja koiranruokaa sekä kaksi purkkia pilaantunutta kermaa.  Ei se keittokaan hyvää ole, joten sitä ei tule mitenkään liikaa syötyä.

Sain vihdoin ostettua oikeat verhot keittiöön ja bambuisen pyykkikorin. Pesäni tulee pikkuhiljaa entistakin kodekkaammaksi. Ei tämä vielä valmis ole, kun ei toi opintotuki mitenkään liian iso ole...

Maailma on kaunistunut. Puut ovat valkeita ja pienet valkoiset häyhenet putoavat kohti ihmisen maailmaa. Ehkä ne ovat enkelten siipiä. Poimin kielelläni yhden, ja olen saanut sisääni palan taivasta. Hengitys huuruaa muistutuksena siitä, että elän ja hengitän. Joskus oikein pakahduttaa, kun katson tätä kaikkea.  Niin kaunista. Rauhallista. Hiljaista. Kylmää.