Vatsassa painaa jugurtti ja mysli, päivän ruoka. Ei ole nälkä, mutta kylmä on. Tekee kauheasti mieli syödä, mutten uskalla. Keitän teetä, että saan tehtyä muutaman laskun vielä tänään. Sitten lähden lenkille.

Ulkona on kaunista, vähän rujoa. Ensilumesta on enää muisto. Maailma on mustan musta, johon katulamput katsovat oransseilla silmillään. Kuolleet lehdet makaavat maassa menettäen väriloistoaan hetki hetkeltä. Vielä aamulla ne hehkuivat auringossa, ja nyt on jäljellä enää ruskeaa liejua.

Otan uskollisimman ystäväni, rakkaan koirani, ja kävelemme kauas pois.