Olen todennut, että on aivan sama, nukunko viisi vai kahdeksan vai kymmenen tuntia. Väsyttää silti aivan pirusti ihan koko ajan. Elämästä ei tule mitään ilman kofeiinitabletteja. En oikeasti pysty juomaan kahvia sellaisia määriä kuin tarvitsisin pysyäkseni hereillä edes luentojen ajan.

Tänään olesin voinut nukkua parikin tuntia pidempään, mutta täällä tehdään jotain takuukorjauksia. Remppamiehen soittivat eilen, että sopiiko tänään tulla. Sopiihan se, kunhan lähtevät viimeistää puoli kaksitoista. Lupasin, että saa tulla kahdeksalta, muttei ketään ole vielä tullut. Ja minä heräsin sitä varten puolelta! Inhoan kaikkia tilanteita, kun kaiken maailman huoltomiehet ja muut tulevat asuntooni. En voi tehdä mitään omaa enkä edes nukkua!

Pitäisi vielä tehtäviäkin tehdä, mutten millään jaksa. Kauheaa, kun ei jaksa mitään! Mietin, miten kaikki muut opiskelijat jaksavat. Minusta tuntuu usein, että kaikki muut osaavat, ja minä vain en tajua. Kaikki muut jaksavat, minä vain en jaksa. Onko niillä kaikilla tosiaan niin hyvä itsekuri ja minulla vain niin hirvittävän huono?!


Taitaa olla. Eilenkin syöminen lähti aivan käsistä. Tuli taas yli tuhat, enkä silti käynyt kuin tunnin lenkillä koiran kanssa. Minua häiritsee, kun kaapeissa on liikaa ruokaa. Sitä jäi yli viikonlopusta, kun E ja yksi toinen kaveri olivat täällä. Nyt haluan vain kaapit äkkiä turvallisen tyhjiksi niin, että siellä on taas ainoastaan näkkäriä ja kaurapuuroa. Olen kyllä jo aika hyvällä mallilla. Okei, se kilo ranskalaisia pakastimessa saa jäädä, kun pikkuveljet varmaan tulevat käymään ensi viikolla.