En ole koskaan ennen itkeny yhdenkään pojan vuoksi.

Sattuu.

En minä halunnut tällaista. Olen väsynyt, enkä jaksaisi tätä enää. En jaksaisi laskea kaloreita, sillä laskukapasitettini joutuu jo opinnoissakin koville, en jaksaisi vihata itseäni, mutta vihaan kuitenkin. En jaksaisi tätä kylmyyttä ja väsymystä, en jaksaisi nälkää, vaikka se tuntuukin hyvältä. En jaksaisi noukkia särkyneen sydämeni osasia enää talteen.

Voi kuinka toivoisinkaan, että osaisin unohtaa.