perjantai 15. maaliskuuta 2013

Pii

Minä tein sen, rakkaat ystäväni, minä sain kysyttyä oliivisilmäiseltä tädiltä. Piirsin vasempaan käteeni punaisella tussilla K niin kuin kysymys, jotta muistaisin ja uskaltaisin. Edellisen postauksen kommentitkin auttoivat uskaltamaan, kiitos niistä.

Ensin luulin, etten voi, en pysty, sillä oliivisilmäisen tädin parina oli eri hoitaja kuin yleensä, joku ihan vieras ihminen. Onneksi toimenpide aloitettiin röntgenkuvilla, jotka hoitaja sitten haki toisesta huoneesta. Sillä välin

Mulla olis vähän hassu kysymys. Jos käy niin, että tarvii oksentaa, niin miten voisin suojata hampaitani parhaiten?

Se ymmärsi heti, mitä halusin sanoa. Jotenkin minusta tuntuu, ettei se edes yllättynyt yhtään, niin tyynesti se asian otti. Myönsi kuitenkin, ettei ole kovin perehtynyt asiaan, mutta yleisesti ottaen kalsium toimii puskurina, joten maito tai vaikka kalkkitabletti heti oksentamisen jälkeen tekisi hyvää. Mitään ei saisi pureskella, joten tabletti pitäisi imeskellä tai liuottaa veteen. Lisäksi hän pohti muita mahdollisia toimintamahdollisuuksia, mutta totesi, että kokonaistilanteeseen puuttuminen on oikeastaan ainoa lopullinen ratkaisu.

Kun hammas oli valmis, oliivisilmäinen pyysi hoitajaa jättämään meidät kahden hetkeksi. Kysymyksiä, muttei ainuttakaan syytöstä, kannustusta muttei painostusta. Hän osoittautui luottamukseni arvoiseksi, vaikka sanoikin sen ruman sanan. Syömishäiriö. Hän lupasi olla yhteydessä saman talon syömishäiriötyöryhmään saadakseen lisää tietoa aiheesta ja välittääkseen sen minulle, välitän sen sulle vain tietona. Vaikka sua saattaa myöhemmin kaduttaa, että kerroit mulle (ja hyvä kun kerroit), niin muista ettei kukaan painosta sua mihinkään. Oikeasti minä vain kysyin, hän vain tulkitsi kysymykseni suorastaan kiusallisen oikein.

Hän myös kertoi jotain kauheaa mahdollisesta tulevaisuudesta: Voi olla, että luustosi on vaurioitunut jo, mukaanlukien leukaluut. On mahdollista, ettevät ne kestä implanttien laittamista, ei ainakaan montaa.

Lopuksi

Jaksamista asioidesi kanssa.

Hammaslääkärin jälkeen vaaka yllätti minut iloisesti pienimmällä luvulla, jota olen siinä nähnyt. Peili pilasi jälleen tunnelman, joten enpä taidakaan syödä ennen iltaa mitään. Silloin äiti luultavasti pakottaa.

Lisäsin tuohon oikeaan reunaan vähän listaa tärkeistä hahmoista tarinassani. K:lle mietin parempaa nimeä, mutta lisäilen sen listaan sitten, jos keksin jotain.

PS. Tein eilen hetken mielijohteesta kaksi pellillistä mustikkamuffinsseja. Söin itse vain yhden, rakkaat lukijani, yhden! Eikä sitä tarvinnut edes uhrata valkoiselle jumalalleni, sillä päivän syömiset olivat menneet hyvin. Ajattelin viedä muffinssit äidille, pakkasin ne jo rasioissa reppuun. Kolme jäi yli, ne pakastin myöhempiä rituaaleja varten.

2 kommenttia:

  1. <3

    hui nyt mietin et onkohan paha ku aina pureskelen purkkaa....

    VastaaPoista
  2. ! Hienoa, kultaseni, hienoa! Sekä muffinssi että kysymys. Oon ylpeä. En yleensä laita sydämiä mihinkään mutta nyt saat yhden, ole hyvä: <3

    Olit sitten peilissä minkä näköinen tahansa, sisällä olet kaunis. Ja peili valehtelee meille kaikille joiden näkö itseen kohdistuvana on huono vaikka ei silmälaseja tarvitsisikaan.

    Minä en tiedä sinusta muuta kuin ajatuksia ja minusta olet kaunis.

    VastaaPoista