sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Joskus sattuu kamalan paljon nähdä ne katseet ja ne hipaisut ja tuntea kipeästi oma vääränlaisuutensa. Mutta näin on paras, kaikki muu olisi typerintä ikinä. Vaikka olen tyhmä tyttö, niin joku raja se on minunkin tyhmyydelläni. Juon kaljan ja fisun ja toisen, mulla on kaunis mekko, enkä huomaa rakkoa jalassa ennen aamua.

Kipu kasvattaa luonnetta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti