Kyllä minä odotan talvea. Odotan ihania paksuja villapaitoja, tumppuja, kailahuiveja ja säärystimiä. Odotan huuruavaa hegitystä pakkasilmassa, lumisadetta, sitä kauneutta ja kylmyyttä. Saan laittaa monta kerrosta vaatetta ja silti palelen. Sitä pientä valkoista karvaa, kuin kultaista lunta ihollani, jota kukaan ei näe.

Voin tehdä lumienkeleitä ja pyydystää hiutaleita kielelläni. Kaulahuivin lomasta törröttää hiustupsuja ja jonnekin kauas todellisuuden taakse tuijottavat silmät. Huulet ovat liian punaiset, mutta niillä on vieno hymy.

Lumen keskellä oksennus näyttää niin rumalta ja julmalta. Nälkä sopii talveen paremmin. Ne eivät näe sitäkään. Ne näkevät vain kauniit vaatteet ja sinivioletit sormet. Eivätkä ne katso, kun painan pääni.