Tulin reilu tunti sitten Piisamin luota. Hiukseni tuoksuvat Piisamilta, lakanani tuoksuvat, minä tuoksun. Ei mikään ihme, etten saa Piisamia mielestäni. Olin ensimmäistä kertaa hänen luonaan. Naureskelimme illalla, että mitä jos hänen kämppiksensä tulee kotiin. Tilanne on tietysti ilmiselvä kämppikselle, jos minä pyörin siellä alushousuilla ja Piisamin T-paidalla. Mutta mitä sitten? Eikä se kämppis edes tullut. Missä lie.
Piisamin mielestä minun ei tarvitse laihtua. Hän lupasi suuttua, jos huomaa painoni pudonneen. Mutta kun en minä Piisamin tähden, vaan itseni. Koska minun on paha olla tässä ruumiissa.
Ei tullut taas nukkumisesta mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti