Kyyhkysenä katossa

Kohta varmaan tapahtuu jotain ikävää. Kaikki on mennyt vähän liian hyvin jo jonkin aikaa.

Sunnuntaina vietin parasta vapaailtaa pitkään aikaan Negan ja Tiikerin kanssa. Viiniä, leffaa, hyvää ruokaa, ulkoilua Tiikerin kanssa ja saunomista. Juuri sellaista rentouttavaa ja paineetonta vapaailtaa, jota joskus tarvitsee. Kiitokset siitä.

Töitä puskee päälle kauheaa vauhtia aina välillä. Oikeaan varsinaiseen työhöni liittyvät jutut eivät niin ota päähän, kun minä oikeasti pidän siitä työstä. Mutta sitten on se sivutyö, otin nimittäin taas pari keikkaa vastaa, vaikkei yhtään huvittaisi. Viestintä siellä on ehkä sekavinta ikinä ja tuntuu jotenkin epäammattimaiselta. Viestittelen samoista asioista neljän eri ihmisen kanssa kahdella kielellä ja kahdessa firmassa, eikä niistä kukaan tiedä, mitä toinen on sanonut tai mitä olen sopinut muiden kanssa. Selitän kerta toisensa jälkeen samat asiat ja kuitenkin olen unohtanut kertoa jollekulle jotakin. Mutta ehkä minä olen hyvä harjoittelukappale. Hopean kaltainen ihminen kokisi sen kyykyttämisenä ja vaikkapa Muusan kaltainen olisi aivan takajaloillaan noistä töppäilyistä. Minä hymähdän, eikö ne vieläkään osaa.

Tänään oli kolmas ajotunti, enkä vieläkään edes meinannut keilata ketään. Söin paljon ennen tuntia vaikkei tehnyt mieli, yhdistin siinä aamiaisen, lounaan ja päivällisen. Opettaja on hirmu kärsivällinen ja muistaa kehua minua aika ajoin. Vaikka ajaminen on kamalan jännää, se on myös kivaa. Ja sitten kun minulla on ajokortti, työskentelyni edustustehtävissä helpottuu huomattavasti, sillä kaikki tapahtumat eivät ole tässä kaupungissa.

Kalenteri täyttyy vauhdilla aina pariksi viikoksi eteenpäin, ja minusta on kivaa, kun on tekemistä tarpeeksi.