Minun elämäni tuntuu umpikujalta. En ole saanut kesätöitä, vaikka olen hakenut joka helvetin duunia tässä kaupungissa. En oikein voi lähteä muuallekaan. Ei ole rahaa, ei tuloja kesällä. Ei mitään tuloja. Ei liioin syksyllä. Opintotukenikin on katkaistu, opintolaina ei ole vaihtoehto, enkä saisi rahaa edes sossusta, vaikka hakisin. Enkä minä hae, se ei vain ole vaihtoehto, ei minulle. Olenko minä vain niin helvetin ylpeä, etten halua ottaa ilmaista rahaa? Minä kuvittelen olevani sitä yhteiskuntaluokkaa, joka ei asioi sossussa. Mutta mitä muuta minä olen, kun asun slummissa enkä tee töitä. Sellaisen sietääkin kuolla. Jos jotenkin eläisin kesän, mikä tuntuu nyt mahdottomalta, en elä syksyä. Ihmeitä ei tapahdu.
Ostin tänään koiranruokaa varastoon. Mitä ikinä sattuukin, rakkaimmallani on ruokaa vielä hyväksi aikaa.
En näe tästä umpikujasta mitään muuta ulospääsyä kuin nälän. Saatan kuolla tänä kesänä, enkä sure sitä kuin pikkuisen. Pieni vihlaisu tuntuu, kun ajattelen, mitä kaikkea jää tekemättä tässä elämässä. Mutta minulla ei näytä olevan vaihtoehtoja.
<3
VastaaPoistaKyllä sä selviät.