Yöllä mielessäni kaikuvat sanat, joita olen eri aikoina ja eri ihmisiltä kuullut. Keskustelunpätkiä, kuiskauksia, hiljaisia ääneen lausuttuja ajatuksia ja suoria hyökkäyksiä.
"Mulla on 104 kurssia nyt."
"Siltä sä olet vähän näyttänytkin, että niitä on vähän liikaa."
"Oletpas luiseva." Tanssidiplomin ohjaaja pukusovituksessa.
"Mee pois."
"Te vaaditte multa liikaa."
"Me ei voida vaatia yhtään vähempää."
"Olet aika hyvässä lihassa."
"Näytät kehitysmaalapselta."
"Pieni luurankotyttöni." Ehkä kauneinta, mitä minulle on koskaan sanottu, ja sekin yhden yön seikkailussa.
"Hyi!"
"Hullu akka."
"Tytölle vaatteita ostamassa?"
"Itelleni."
"Aattelitko oikeesti syödä kaiken ton?"
"Oletpas sä kasvanut!"
"Kenelle sä yrität todistaa jotain?"
"Aterioilla pitäisi juoda rasvatonta maitoa."
"Etkö sä tosiaan osaa sanoa ei?"
"Siili. Mitä lähemmäs sua tulee, sitä enemmän sattuu."
syö enemmän syö vähemmän liian lihava liian laiha liian ahkera liian laiska liian hullu liian rationaalinen liian perfektioisti liian piittaamaton liian liian liian liikaa eikä se lopu koskaan
No, ikinä ei voi miellyttää kaikkia ni kannattaa miellyttää itteään(:
VastaaPoistaIhmiset sanoo kaikenlaista, ne jättää myös sanomatta tärkeitä asioita. Ihmiset vaatii paljon, joskus ne ei osaa vaatia mitään vaikka pitäisi. Mutta sinä, minä ja ne ihmisetkin elää elämäänsä vain itselleen loppujenlopuksi. Ne on ne omat sisäiset vaatimukset ja sanat jotka todella merkitsee ja maalaa sen polun jota kuljetaan.
VastaaPoista