Hetki hetkeltä minussa on yhä vähemmän mitään muuta kuin puhdasta vihaa. Infernaalisen turvonnut ruumiini hengittää, kuluttaa, tuottaa valuvaa öljyistä vihaa, se virtaa suonissa ja tihkuu ohimolta, pulppuaa suustani sisään ja ulos, ja minua pitää pinnalla lähinnä se, etten kehtaa kuolla näin lihavana.
En halua.
Viha on vahva tunne jonka voi kääntää myös voimavaraksi, käyttää sitä polttoaineena kohti päämäärää (joka toivottavasti ei oo kuolema omien tekojen kautta).
VastaaPoista