Päivät, jolloin ei ole mitään kalenterissa, ovat samaan aikaan ihanan rentoja ja rauhallisia ja aivan kamalia. Pitkiä, tahmeita ja tunkkaisia, ja sellaisina päivinä päätäni särkee aina, siis aivan joka kerta.
Tekemistä riittää kyllä, ainakin hetken aikaa uskon niin. Tiskiä, pyykkiä, akvaarioiden hoitoa. Koira vaatii ja ansaitsee enemmän huomiota ja sään salliessa enemmän ulkoilua. Ruuan teen alusta asti itse ja aina pidemmän kautta. Enkä koskaan unohda laskea kaloreita. Silti joudun katsomaan jakson Game Of Thronesia saadakseni ajan kulumaan. Koska on nälkä. Kun katson yhden jakson, kello on sen verran, että voin taas syödä. Koira tarkkailee kauempaa, odottaa vuoroaan, ja nuolee lopulta lautasen aivan puhtaaksi. Se taitaa tykätä parsakaalista enemmän kuin minä.
Haluaisin vain nukkua näiden päivien yli. Ettei tarvitsisi vain odottaa ja koittaa tahdonvoimalla saada viisaria kulkemaan nopeammin. Ei nukuta. Käyn tupakilla. Kahdesti. Kolmesti. Ahdistus ryömii pölyn seassa sohvan alla, tihkuu yöpöydän laatikosta ja huurustuu keittiön ikkunaan eikä sitä pääse pakoon.
Haluaisin vain nukkua näiden päivien yli. Ettei tarvitsisi vain odottaa ja koittaa tahdonvoimalla saada viisaria kulkemaan nopeammin. Ei nukuta. Käyn tupakilla. Kahdesti. Kolmesti. Ahdistus ryömii pölyn seassa sohvan alla, tihkuu yöpöydän laatikosta ja huurustuu keittiön ikkunaan eikä sitä pääse pakoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti