Jalkoihin sattuu kai vain ihan vähän, kun kävelen portaita ylös kotiin. Tähän tunkkaiseen kuplaan, jossa päivät ovat joskus loputtoman pitkiä. Vaikka kuinka yritän keksiä itselleni jotain tekemistä koko ajan, ilta ei vain tule, eikä varsinkaan se hetki, kun pääsen nukkumaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti