lauantai 26. joulukuuta 2009


Joulu joulu joulu... Minä tulen hulluksi! En halua tätä, en enää ikinä. Onhan minulla hauskaakin ollut, ei sillä. Minä hymyilen, nauran, olen mukana. Samalla poden kuheaa läskiahdistusta. Lenkkeily ja luistelu helpottavat.

Jotenkin minussa on tosi syvällä se, että jouluna pitää syödä. Ikään kuin joululahjaksi muille. Niille on niin tavattoman tärkeää, että minä lihon. Ja minähän lihon. Jos en paljon muuta osaa, niin laihduttaa minä osaan. Tosi nopea painonpudotus on ominta alaani. Viimeistään uutenavuotena se alkaa taas, eivätkä ne voi minua pysäyttää. Siihen asti lihon.

Oli aivan ihanaa käydä tänään luistelemassa. Aivan lähellämme on jää, ei tosin kovin hyväkuntoinen. Kaksi poikaa oli huitomassa mailoillaan, kun menin. Kiersin kenttää vain ympäri kauheaa vauhtia, kunnes ne lähtivät. Sitten harjoittelin keskijäällä kaikkea, mitä olen aina halunnut osata. Kuinka se olikaan ihanaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti