Älä lue otsikkoa pidemmälle, jos ei kiinnosta lukea valitusta

Olen säälittävä ihmisenkuvatus. Olen kaukana siitä, mitä haluasin olla ja kaukana siitä, mitä joskus olin. Kuinka en silloin osannut arvostaa sitä, mitä olin? Ahdistun läskeistäni, valitan siitä teille, rakkaat lukijani, mutta tosielämässä en näköjään osaa tehdä asialle mitään. Tai viitsi. Lupaan itselleni ja lupaan teille aina, että nyt ryhdistäydyn, alan liikkua, syön vähemmän. Voitte kuvitella, tuleeko siitä ikinä mitään.

Ahdistaa olla läski, ja siihen ahdistukseenhan on hyvä sitten syödä vähän lohdutukseksi, eikö niin. IDIOOTTI. Mietin ihan joka päivä, ihan joka tunti, aina kaloreita, lasken päässäni, suunnittelen. Suunnitelmat eivät yleensä pidä, ja illalla laskeskellessani huomaan, että hups, taisi tulla taas 1500-2000 kaloria tällekin päivälle. Ei sillä laihdu, ei näillä liikuntamäärillä. Liikun tasan sen, mitä tulee kävelyä paikasta toiseen ja lenkit koiran kanssa. Joskus harvoin kotona lihaskuntoa. Liian harvoin.

Opiskelukaan ei oikein suju.

Olen säälittävä läski, joka ei enää osaa laihduttaa. Joo tiedän, etten ole ylipainoinen, kaukana siitä, mutta ei paljon lohduta. En ole lihonut viime postauksesta, mutten kyllä laihtunutkaan. Tämä jumiminen on niin sairaan turhauttavaa. Enkä minä edes varsinaisesti ahmi ja mässää. En oksentele juuri koskaan. Syön vain "normaalisti", tai en minä tiedä, mikä on normaalia. En syö paljoa karkkia, sipsiä, roskaruokaa. Syön pääsääntöisesti ihan terveellistä ruokaa, puuroa, marjoja, leipää, papuja, maustamatonta jugurttia (siis tänään esim.), mutta syön aina enemmän kuin olisi pakko.

Ahdistaaaaaaaaa.