En ole koira

Kaikki on taas ihan kauheaa ja valitan sitä tänne - mihinkäs muuallekaan. Onnistuin viikonloppuna hajottamaan kalliin kahvinvalmistusesineen. Ostin uuden ja hajotin senkin ennen ensimmäistä käyttöä. Ja rahat on aika finito. Ottaako edes aivoon? Lisäksi kaikki viikonlopun leipomukseni epäonnistuivat tavalla tai toisella. Ainakin Piisamin mielestä. Minusta ne juustosarvet maistuivat ihan normaaleilta. Mutta ehkä minä olenkin niin turtunut, kun kaikki leipomukseni ovat aina rumia ja maistuvat pahalta. Ja possuna pitää tietysti aina maistaa, vaikka nuokin ovat vasta ensi viikonlopun juhlia varten. Pisteenä i:n päälle: söin eilen vaihteeksi liikaa.

Eilisistä possuiluista huolimatta paino oli aamulla alempana kuin aikoihin, BMI 17,75. Sitten join vettä, teetä, kävin suihkussa ja vein koiran. Ja hups, paino oli kilon korkeammalla. En minä kai litraa sentään juonut? Siinä vaiheessa iski niin kauhea ahdistus, että teki mieli huutaa. En kehdannut, kun Piisami oli täällä. Hiukset eivät suostuneet menemään hyvin ja lopulta en mahtunut edes ovesta ulos. Näin ne opinnot etenevät, vai mitä?

Tänään ei pitänyt syödä, ja heti aamusta söin kolme ruokalusikallista ituja. Enempää ei ole varaa syödä tänään, ei eieieieiei. Jo noista iduista heijasin itseäni kyykyssä hyvän tovin, kun ahdisti niin paljon.

Päivän suunnitelma: vien koiran kunnon lenkille, lähden yliopistolle tulostamaan tenttimateriaalit, kun luennollekaan en kerran mennyt, kotona vien taas koiran, siivoan vähän ja alan kirjoittaa perjantaina palautettavaa tutkimussuunnitelmaa, joka ei muuten voisi vähempää kiinnostaa. Teetä saa juoda, samoin vettä ja kahvia. Ei syödä. Epäonnistun siinä tottakai, mutta saahan sitä vielä tässä vaiheessa päivää haaveilla?