Toinen paastopäivä on alkanut. Viikonlopun mässäjäiset olivat liikaa, ja nyt korjailen jälkiä. Illalla en saanut edes juotua fun light-tyyppistä mehuani (tosin Pirkka-merkkistä), silla minua kauhistutti se yksi kalori desissä. Yön mittaan totuin ajatukseen ja uskalsin aamulla korkata pullon.

Osaan periaatteessa kyseenalaistaa tämän kaiken. Miksi minä laihdutan? Tekeeko se minusta kauniimman? Ei. Tekeekö se minusta älykkäämmän? Ei. Tekeekö se minusta rakastetumman? Ei. Tekeekö se minusta onnellisemman? Ei. Joten mitä helvettiä minä oikein kuvittelen saavuttavani tällä pelleilyllä?

Ja kuitenkaan en osaa käytännössa elää toisin. Ajatukset ja tunteet ovat ristiriidassa. Vihaan, pelkään ja himoitsen sairauttani. Tiedän, että minulla on kaksi kuukautta aikaa pelleillä. Sitten täytyy olla siinä kunnossa, että pystyn tekemään raskasta fyysistä työtä. Olenko minä?

Ja takaisin tähän päivään. Huomenna on fysiikan 8. kurssin koe, enkä ole lukenut kirjaa vielä edes kokonaan, en saanut tuntiakaan opetusta ja tehtävissäkin olen luvussa yksi. Hyvin menee taas. Täytyis lukee hei.