En tahdo elää tätä elämää.

Isovanhemmat kävivät eilen täällä pienessä pesässäni. Ne toivat ruokaa, kaikkea sellaista, mitä en syö, en halua syödä, en saa syödä. Olin jo valmiiksi syönyt niin paljon liikaa, ahtanut tuota mössöä itseeni, oman kehoni sisään.

Ahdistus oli niin suuri, aivan käsittämätön. Kuulin kuiskauksia, joita kenenkään ei pitäisi kuulla. Ne kutsuivat minua yöpöydön laatikosta, nuo terät, joita on kolme. En pystynyt enää vastustamaan, ja annoin kullekin verta. Vain kolme viiltoa, mutta kuinka pelottavan helppoa se olikaan! Säikähdin, ja pakkasin terät takaisin. Kolme viiltoa liikaa.

En minä halunnut tällaista elämää. Elämäni pitäisi muuttua. Minun pitäisi muuttaa sitä, mutten osaa. Miksi siis eläisin tätä?